Tässä ihan järkytyksekseni tajusin, että minun nettiyhteytenihän katkeaa kolmen päivän kuluttua! Silmät suurina sitten kauhisteltiin kämppikseni kanssa, kuinka tässä pärjätään ilman sitä. Huomenna lähden ystävien kanssa viikonlopuksi Kuruun hyvin alkeelliseen erämökkiin, jossa ei kulje sähkö eikä vesi. Sunnuntaina palatessani kotiin radiohiljaisuus on laskeutunut tähänkin blogiini. Ja Spotifyhin! Voi itku! Mitä ihmettä minä olen oikein tekemässä?

Täytynee siis nyt hieman avata tulevaisuudennäkymiäni. Ensi viikolla on vielä joitakin asioita hoidettavana, kuten tavaroiden kuljettamista kotiin Reisjärvelle ja loppujen kamojen polttamista. Tai no, roskiin heittämistä. Meidän asuntomme on irtisanottu syyskuun puoleen väliin, joten aika paljon on vuokranantajastakin kiinni, saammeko vuokratakuitamme aiemmin takaisin. Samoin viimeinen palkkani tulee kymmenes päivä, johon asti täytynee joka tapauksessa pysyä kotimaassa. Sen jälkeen tarkoituksena on pakata rinkat sekä koirat kämppiksen Mazdaan ja painaa kaasua.

Suunnitelmana on ajella Helsinkiin ja siitä lautalla Viroon. Tuon jälkeen meillä on noin kuukausi aikaa harhailla minne mieli tekee. Itse olen hyvin kiinnostunut näkemään Puolaa ja ystäväni haluaisi käydä Unkarissa. Minulla on myös tuttuja Kroatiassa, joita olisi mukava tavata. Joten luultavasti suunta tulee olemaan Viro, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia, Unkari, Kroatia. Haluaisin myös käydä Itävallassa, joten sekin on mahdollisuus muiden joukossa. Tarkempaa suunnitelmaa ei tällä hetkellä ole, joten kaikki muutokset ovat vielä mahdollisia sekä myös erittäin todennäköisiä. Lokakuun puolessa välissä ystäväni lähtee ajelemaan takaisin Suomea kohti ja minä suuntaan matkani Barcelonaan, Kataloniaan. Siellä olisi suoritettavana kuukauden mittainen European Bartender School. Odotukset koulua kohtaan ovat korkealla ja jännittääkin jo melko paljon. Koulun jälkeen minulla ei ole vielä mitään tulevaisuudensuunnitelmia. Toivon löytäväni jostain kivan työpaikan, jossa voisin oppia lisää rakkaasta alastani.

Näin esitettyäni suunnitelmat kirjallisessa muodossa ja luettuani ne kertaalleen alkoi tuntua, ettei minulla taida olla ihan kaikki muumit laksossa. Noh, iso pyörä pyörii jo niin lujaa, että eipä tässä voi muuta kuin pitää tiukasti kiinni ja koittaa nauttia matkasta. Huh sentään!

Palailen blogin pariin heti kun se on mahdollista. Pitäkää peukkuja!