Kyllähän se niin on, että tämä elämäntilanteeni aiheuttaa vahvoja skitsofreenisia oireita. Keskellä muutosta en pysty oikein enää mitään muuta ajattelemaankaan kuin omaa napaani, joka tekee minusta varmasti hieman yksitoikkoista seuraa välillä. Mielialani vaihtelee niin nopein liikkein, etten meinaa itsekään pysyä perässä siitä, olenko hyvällä tuulella vai en. Juuri nyt elän euforista hetkeä, olen täynnä universaalia rakkautta. Eilen tähän samaan aikaan tuntui, että sydän on ihan palasina.

Joku kysyi minulta tässä eräänä päivänä, että joko minua alkaa jännittää. Vastasin, että ei oikeastaan. Tunnetta voisin ennemminkin kuvata sanalla kauhu.

Olen muuten horoskoopiltani neitsyt. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin kyseisen merkin luonnekuvaukset minua näköjään myös muistuttavat. Pikkutarkan pilkunviilaamisen, asioiden ylianalysoinnin, perfektionismin ja muiden hienojen luonteenpiirteiden lisäksi löytyy minusta myös märehtijän vikaa. Aivan kuin pieni pullea lehmä märehtii laitumella heinätuppoa edes takaisin sisuksissaan, samaan tapaan minäkin luulen nieleväni hetkeksi palat pois kurkusta, kunnes ne taas yhtäkkiä tupsahtavat takaisin. Siksi toivon tämän matkan opettavan minulle ainakin sen, että on turhaa huolehtia asioista etukäteen, kun ei kuitenkaan voi ennalta tietää mistään mitään. Suurin tavoitteeni on siis oppia olemaan utelias sen sijaan, että olisin kriittinen tai pelokas.

Vaikeinta lähtemisessä on kuitenkin ihmiset ympärilläni. Täytyy oikein tässä ääneen ihmetellä, että uskomattoman laajan kaveriverkoston olen onnistunut jollain tuntemattomalla keinolla ympärilleni haalimaan viimeisen kymmenen vuoden aikana, jonka olen Tampereella asunut. Tämä kaupunki on kyllä kohdellut minua hyvin ja olen siitä erittäin kiitollinen. Nyt olen yrittänyt vielä kerran ennen seikkailua tavata kaikki mahdolliset ihmiseni ja se on herättänyt kaikenlaisia tunteita. Siis TUNTEITA! Voin tunnustaa, että tällaiselle perus rationaaliselle neitsytluonteelle se on melkoinen pala purtavaksi, kun yhtäkkiä silmät meinaavat alkaa vuotaa jotain tunnistamatonta kirkasta nestettä, ja vieläpä ihan yleisellä paikalla. Huh heijaa, yritäpä siinä sitten selittää, että "verta se vaan on, viime aikoina on vain hemoglobiiniarvot olleet hieman alhaiset".

Olen kuitenkin jo vuosia haaveillut tämän tapaisesta seikkailusta. Minulla on levoton sielu, se on tullut tässä jo kantapään kautta opittua. Itsepäisenä, mutta kärsivällisenä ihmisenä olen vihdoin saavuttamassa unelmaani. Tieto siitä saa perhosia vatsaan ja hymyn huulille.