Som moro!

Eilen aamulla läksimme sitten ajelemaan sieltä hostellilta etelää kohti. Pyörittyämme edellisyönä ympyrää Tallinnan ydinkeskustassa yksisuuntaisten vuoksi, tuntui päiväsaikaan kaupungin läpi suhaaminen lasten leikiltä. Matka taittui mukavasti ja mittariin läpsähti reipas 300 kilometriä. Tarkoituksenamme oli majoittua Gaujan kansallispuiston liepeille, Siguldan kuntaan eräälle leirintäalueelle. No leirintäalue olikin suljettu, vaikka internet muuta oli väittänyt. Olimme kuitenkin melko väsyneitä - ehkäpä keskityttyämme liikenteeseen melko tarkasti ajon aikana - joten päätimme löytää majapaikan jostain lähettyviltä. Pienellä improvisoinnilla sellainen onneksi järjestyi ja pääsimme vihdoin testaamaan retkikeitintämme päiväkahvien merkeissä.

Gaujan kansallispuisto on huikean 91 700 hehtaarin kokoinen pläntti, joten ihan kaikkea emme valitettavasti ehtineet nähdä. Gauja-joen laakso oli kuitenkin kaunista katseltavaa, ja mummokoira kirmasi onnellisena joen rannassa pitkien auto- ja laivamatkojen jälkeen.  Kävimme myös tutkimassa yhden tunnetuista luolista - Gutmans caven - kansallispuiston liepeillä.

Tänäaamuna heräilimme minun mittapuullani joskus kukonpierun aikaan, mutta eipä ihme, kun eilen nukahdimme samaan aikaan kuin muutkin tavikset. Keittelimme sitten aamusumpit ja valmistimme aamupuurot. Koska monet latailevat hienoja ruokakuviaan tuonne sosiaaliseen mediaan, tässäpä näyte meidän gourmet-aamiaisesta:

NAM! Omena-vadelma-mustikkakaurapuuroa! Mahat täysinä ajelimme Siguldan kylään, jossa notkuimme jonkin aikaa kylän vanhan ja uuden linnan pihoilla.

Oli hieman sellainen olo, ettei jaksaisi ajella kovin pitkästi tänään, joten päätimme majoittua n. 70 kilometriä etelään Sniedzes-nimiselle leirintäalueelle. Matkasta tuli siinä mielessä tuskallinen, että paikka oli melko vaikea löytää, vaikka meillä olikin käytettävissä loistava navigaattori. Saavuimme kuitenkin onnellisesti perille, ja ainoina asiakkaina saimme polkuhinnalla valita oman mökkimme.

Täydellisen hiljaista täällä onkin. Ainoa varjopuoli on, että tämä langaton yhteys ei yllä meidän mökkiimme, joten istun tämän läppärini kanssa pihassa keskellä pimeyttä. Tässä vielä kuva meidän asunnosta ja sen hurjasta vartijasta, Peto-koirasta:

Täytyy lisäksi mainita, että liikennettä on ollut matkallamme kuin Reisjärven kylällä pahimpaan ruuhka-aikaan. Olo on joistakin mieltä rasittavista pulmatilanteista huolimatta sellainen, että olemme mahtavalla retkellä!

Huomenna Liettuaan! Terkkuja!