No heipparallaa jälleen!

Puola tuli minulle hyvin kalliiksi erinäisistä syistä, johon liittyi majoittuminen ja mummokoiran eroahdistuskohtaus hostellissa, johon sen jätimme Auschwitzissä käyntimme ajaksi. Rakas vanhukseni oli sitä mieltä, että huoneiden ovissa ei kuulu olla pehmusteita...Bensakin oli kallista ja ajotiet todella syvältä, joten en suosittele Puolaa kenellekään.

Lähdimme sitten aamupäivästä ajelemaan Slovakiaan. Matkalla ohitimme ihan mahtavat Tatra-vuoret. Tässä jotenkuten onnistunut auton kyydistä otettu kuva:

Löysimme jälleen leirintäalueen, jota etsimme. Puolan jälkeen opasteiden perusteella päättelin, että Slovakiassa yrittäjät jopa toivovat, että heidän leirintäalueensa löydettäisiin kohtuullisen helposti. Vietimme yön näppärässä pikkumökissä, jossa oli ainoastaan yksi iljettävä hämähäkki. Jälkihuomautuksena täytyy sanoa, että KaunasKampinnissa Liettuassa oli niin järkyttävä määrä hämähäkkejä, että vessaan täytyi juosta silmät kiinni.

Nukuttuamme luonnon rauhassa lähes kellon ympäri oli aika jatkaa matkaa kohti Unkaria. Meidän mahtava navigaattorimme teki pienen ikävän tempun tällä reissulla. Olimme katselleet reittiohjeita ja näytti siltä, että emme joutuisi mihinkään erikoistilanteisiin tai vaikeisiin paikkoihin. Laite unohti mainita, että jotkut risteyksistä saattaisivat johtaa keskelle suuren kaupungin keskustaa. Pölähdimmekin sitten Budapestin ydinkeskustaan juurikin pahimpaan aikaan, viiden maissa iltapäivästä. Täytyy myöntää, että ystäväni Merja siinä auton ratissa päästi muutamia julkaisukelvottomia sanoja, ja itse istuin siinä vänkärin paikalla lähinnä hiirenhiljaa, kalpeana. Kaikki meni kuitenkin hienosti ja saavuimme aivan mielettömän hienoon leirintäpaikkaan, Ave Natura-nimiseen autocampingiin. Meillä on ihana pikku mökki luonnon rauhassa, josta minun on pakko ottaa teille kuvia vielä lähipäivinä! Aiomme viettää Budapestissä neljä yötä, joten sunnuntaina jatkuu matkamme kohti Kroatiaa. Kauniita unia teille!