"Hard work, spirit and soul"

Ensimmäinen kouluviikko vilahti ohitse aivan huomaamatta. Vaikka minulla oli suuret toiveet koulun suhteen, on se onnistunut ylittämään kaikki odotukseni. Jokainen työllä ansaittu euro jonka olen European Bartender Schooliin laittanut, on osoittautunut jo nyt todella kannattavaksi ratkaisuksi. Jos siis jotakuta kiinnostaa baarimestariksi ryhtyminen, suosittelen tätä vaihtoehtoa lämpimästi.

Opiskelu on ollut niin intensiivistä ensimmäisestä päivästä saakka, ettei minulla ole ollut energiaa tehdä mitään muuta. Jokaiselle päivälle annetaan opiskeltavaksi viisi uutta drinkkiä, ja aamupäivät on varattu teoriaopiskelulle. Drinkit ja teoriaosuudet tentataan kirjallisesti päivittäin heti aamusta. Itselleni tämä osuus on ollut kaikkein helpoin työhistoriani vuoksi. Ryhmästämme on kuitenkin suuri osa sellaisia nuoria, jotka eivät ole tehneet päivääkään baarityötä, joten voin kuvitella kuinka heidän päänsä on sekaisin jo ensimmäisen viikon jälkeen, kun muistissa pitäisi olla 25 erilaista juomareseptiä.

Iltapäivät ovatkin sitten melkoista jumppaa. Meidät jaetaan kolmeen ryhmään, joista yksi harjoittelee vapaakaatoa ja toinen valmistaa oppimiaan drinkkejä kovalla tahdilla sen mukaan, mitä ohjaaja huutelee. Kolmas ryhmä treenaa flairia. Tunnin päästä tehdään vaihto, ja päivän päätteeksi kaikki ovat hikisiä sekä väsyneitä urheiltuaan kaikissa kolmessa työpisteessä. Ensi maanantaina meidät jaetaan ryhmiin oman edistymisemme mukaisesti, jotta hitaammin oppivat saavat enemmän aikaa ja edistyneemmät pidetään paineen alla kiristämällä tahtia.

Olen jo tämän viikon jälkeen oppinut joitakin pieniä kikkoja oman työskentelyni tehostamiseksi, vaikkei vapaakaatoa Suomessa pääsekään harrastamaan. Flairtending on minulle myöskin aivan uusi tuttavuus. Se on turhauttavaa, hikistä puuhaa ja se myös ajoittain sattuu (nimimerkillä iso mustelma kämmenselässä ja kuhmu päässä), mutta uskomattoman palkitsevaa silloin kun onnistuu jossain liikkeessä. Siihen jää koukkuun, voisin käyttää tuntikausia tavaroiden pyörittelyyn. Tämän viikon olemme harjoitelleet ns. working flairia, eli liikkeitä, joita voi tehdä nopeasti työn ohessa. Loput kolme viikkoa käydään läpi vaikeampaa show flairia, joten maanantaina alkaa se varsinainen jonglööraus. Jännää!

On meille järjestetty jotain ohjelmaakin opiskelun ohelle. Eilen ohjaajamme veivät meidät tutustumaan paikallisiin cocktailravintoloihin, ja parin viikon kuluttua meille järjestetään halloween-juhlat jollakin kolmekerroksisella veneellä. Toivon, että minulla olisi myös jonakin päivänä hieman energiaa käydä pyörimässä Barcelonan ihanassa keskustamiljöössä.

Koira mukaan ulkomaille

Jos olette lähdössä lyhyelle lomalle, en suosittele ottamaan koiraa mukaan matkaan. Kaikki koiranomistajat tietävät, millaista se arki on lenkkeilyineen ja leikkimisineen, ja koiran ottaminen mukaan tarkoittaa oikeastaan arjen viemistä mukaan lomalle. En myöskään suosittele nuorien koirien kanssa matkustamista ainakaan pitkillä välimatkoilla, sillä ne turhautuvat helposti ja tarvitsevat paljon enemmän pissataukoja kuin vanhemmat karvakuonot. Itse otin mummokoiran kyytiin, koska en tiennyt kuinka pitkään aion olla retkelläni. Lisäksi, jos lomailunne koostuu normaalisti kahviloissa, ravintoloissa ja baareissa notkumisesta, on koira parempi jättää suosiolla kotiin. Toki joihinkin ravitsemusliikkeisiin ympäri Eurooppaa voi ottaa koirat mukaan tai ainakin terasseille, joten jos kesken lenkkeilyn tekee mieli käväistä cappuccinolla tai oluella, on se samaan tapaan mahdollista kuin Suomessakin. Koira stressaantuu kuitenkin helposti, jos yöpymispaikka vaihtuu jatkuvasti ja se jätetään pitkiksi ajoiksi yksin outoon ympäristöön. Itse tein Puolassa virheen, josta jouduin maksamaan. Olimme matkustaneet kymmenen tuntia ja kovan väsymyksen sekä vesisateen suomien tekosyiden vuoksi en ollut käyttänyt mummokoiraa tarpeeksi pitkällä lenkillä, jotta se väsähtäisi pitkäaikaisen autossa makoilun jälkeen. Seuraavana päivänä lähdimme Auschwitziin ja jätimme koirat hostellihuoneeseen siksi aikaa. Lera oli käyttänyt poissa ollessamme kaiken ylimääräisen energiansa tuhotakseen meidän huoneemme oven, repimällä sen pehmustetun verhoilun tuhannen silpuksi pitkin lattiaa (miksi joku edes pehmustaa oven?). Joten on erittäin tärkeää, että koira saa tehokkaasti liikuntaa paikoillaan istumisen vastapainoksi.

Ennen kuin koiraa voi viedä mihinkään, tarvitaan asianmukaiset rokotukset, lemmikkieläinpassi sekä koira täytyy olla sirutettu. Tästä aiheesta löytyy hyvät ohjeet Eviran sivuilta. Lisäksi kuljetettaessa koira takaisin Suomeen, tulisi viimeisestä maasta ennen Suomeen saapumista käydä laitattamassa ekinokokkilääkitys eläinlääkärin toimesta 1-5 päivää ennen maahan saapumista. Nämä ovat tärkeitä asioita lentokoneella matkustaessa, jotta koira pääsee maahan. Matkustettuamme omalla autolla Viron, Latvian, Liettuan, Puolan, Slovakian, Unkarin, Kroatian, Slovenian, Itävallan ja Saksan läpi, kukaan ei ollut kertaakaan kiinnostunut koiriemme passeista. Itseasiassa meidän omat passimmekin kysyttiin ainoastaan Viroon mentäessä sekä Kroatian rajalla. Erittäin hyvin toimii siis maiden välinen Schengen-sopimus.

Koiran mukaan ottaminen tarkoittaa myös luonnollisesti sitä, että matka tulee maksamaan enemmän. Meidän kohdallamme majoitus oli pakko suunnitella etukäteen, sillä kaikille leirintäalueille tai hostelleihin ei luonnollisestikaan koiria voinut viedä. Siksipä halvimmat mahdolliset yöpymispaikat jäivät usein meiltä saamatta. Toisaalta, junamatkoja Münchenistä Pariisin kautta Espanjaan en voinut varata etukäteen netistä, sillä en saanut selville miltään nettisivuilta, tarvitseeko lemmikin kanssa matkustettaessa istua jossakin tietyssä vaunussa, eikä lemmikkilippua saanut netistä ostettua. On siis myös mahdollista, että ilman koiraa olisin voinut saada jonkin yrityksen kautta netistä liput halvemmalla, kuin Münchenin rautatieasemalta ostettuna. Oli myös hieman stressaavaa, kun lauantaina täytyi olla Barcelonassa, eikä minulla vielä torstaiaamunakaan ollut lippuja matkalle. Tässä kohtaa mainitsen myös, että älkää lähtekö koiran kanssa Espanjaan junalla, jos teillä ei ole sille häkkiä tai porttia (syy löytyy blogipäivityksestäni "12.10.2013").

Jos edellisten asioiden kanssa pystyy elämään, ei muuta kuin lemmikki matkaan ja menoksi! On ihanaa käydä pitkillä lenkeillä luonnonpuistoissa, Itävallan maalaismaisemissa tai vaikka Barcelonan puistoissa palmujen katveessa. Nyt varsinkin yksin matkustaessani olen saanut koirasta loistavan seuralaisen. Jos itseäni hieman jännittää, niin mikään ei rauhoita yhtä paljon, kuin tuo uskollisten ruskeiden silmien tuijotus ja pieni hännän heilautus. Naapurustot tulee myös tutkittua tarkemmin kuin ilman koiraa. Lisäksi koiraihmiset tulevat aina juttelemaan, missä vain liikummekin. Mikäs sen mukavampaa, kuin jutustella hieman paikallisten kanssa niitä näitä.

Leralle olen ostanut oman "rinkan", jota se kantaa ylpeänä selässään kun matkustamme. Sen kantamuksiin kuuluu kakkapusseja, herkkuja, vesipullo ja sellainen kankainen kokoontaitettava juomakuppi. Tuo kuppi on ollut ehkä tarpeellisin ostos, mitä tein koko tätä matkaa varten ja se maksoikin vain kolme euroa. Siitä voi kätevästi antaa vettä myös kesken auto- tai junamatkan, ja se mahtuu todella pieneen tilaan, kun sen taittelee takaisin kasaan.

Tässä vielä kuva teltanvaltaajista. Kuva on otettu viimeisenä yönämme, ennen kuin ystäväni lähti takaisin Suomeen autollaan, ja minä jatkoin matkaa junalla. Pakko myös laittaa vielä siihen perään epätarkka kuva, josta kuitenkin ehkä pystyy näkemään koiran onnen Itävallan Hippachin niityillä.