Tämä blogini on täyttänyt jo tarkoituksensa, mutta koska kirjoittaminen on minulle mieluista, ajattelin jatkaa höpöttelemistä niin kauan kuin asiaa riittää. Tänään muutama sana minulle hyvin tärkeästä aiheesta, ruoasta.

Olen tämän kuukauden aikana maistanut niin montaa erilaista kalaa, äyriäistä, kotiloa, etanaa, simpukkaa ja mustekalaa, että pidän sitä jo saavutuksena. Varsinkin siksi, etten en ole koskaan erityisemmin välittänyt merenelävien mausta. En osaa nimetä juuri yhtäkään syömääni kummallisuutta, mutta koska illallispöydässä on ollut tarjolla milloin minkäkin näköistä - ilmeisestikin syötäväksi tarkoitettua - otusta, niin minähän tietenkin jo pelkästään kohteliaissyistä olen kaikkea maistanut. Tänään söimme muun muassa tällaisia:

Älkää kysykö, mitä nuo vasemmanpuoleiset ovat; en tiedä. Ne maistuivat erittäin hyvin maustetuilta kuminauhoilta, joten söin niitä heti neljä. Lisäksi oli vielä jotain pikkuruisia simpukoita, jotka olivat oikeasti aivan mielettömän hyviä. Myös Lera on kunnostautunut viime aikoina syömällä perinteisten nenäliinojen lisäksi Ruthin pitkiä punaisia hiuksia vessan roskiksesta. Mikäs meillä teräsmahoilla on ollessa! Alan olla varma, että täältä jos selviämme ilman bakteeritartuntoja hengissä, meitä ei tapa mikään!