Katsoin tuossa aamulla peiliin ja muistin yhtäkkiä, että täytän tänä vuonna 30 vuotta. Kolmekymmentä! Huh! Tajusin myös, että olen tehnyt joitakin oikeita valintoja, sillä koen eläväni mielenkiintoisinta aikaa koko historiassani.

Tämä level 29 on osoittautunut erittäin haastavaksi. Se on täynnä tunnekuohuja; riemua, onnistumisen kokemuksia, uusia ihmisiä ja uusien maisemien ihastelua. Toisaalta se on tuonut mukanaan raastavaa ikävää, loputtomia puzzle-tehtäviä ja kasvukipuja. Olen niin omistautunut tälle reppuelämälleni, etten ole varma osaanko enää koskaan jäädä aloilleni. Elämäntyyli on kuitenkin kovin raskas ja olen välillä sekä henkisesti että fyysisesti hyvin väsynyt.

Ajatuksenani oli pysähtyä kesäksi hengähtämään henkiseen kotiini Tampereelle. Joidenkin muuttujien vuoksi nyt sitten käyn vain noutamassa sieltä rakkaimpani, mummokoiran, ja kevennettyäni rinkkaani jatkan Pohjanmaalle Tuurin kylään.

Tunturiseikkailua on siis jäljellä hieman reilu kuukausi, jonka jälkeen uusi retki odottaa. Innolla, kauhulla ja jännityksellä odottelen, mihin tuulenviskomaa tytönrähjää ollaan tällä kertaa viemässä.