Oho, eipäs ole tullut päivitettyä blogia.

Tunturi vie ajantajun. En tiedä mikä päivä on milloinkin, eikä sillä oikeastaan ole mitään merkitystäkään. Kehoni alkaa pikkuhiljaa tottua Barcelonan metropolin ja vauhdikkaiden Tampereella vietettyjen viikkojen jälkeen siihen, että ympäristö on täysin pysähtynyt ja valkoinen. Päivät elelen erakkona, yöt nostan juomia tiskille. Viime viikolla ajattelin, että hyödyntäisin henkilökunnan etuuksia menemällä hotellin kuntosalille juoksemaan. Sitten muistin, etten omista kuin farkut ja toppahousut. En mennyt, tiskasin vain kotona.

Mieli lepää. Ainakin niinä hetkinä, kun en meinaa hyppiä seinille.

Joku päivä vielä poistun tästä asunnostani ja nousen tuonne tunturin laelle. Ja otan valokuvan. Joku päivä vielä.