043.jpg

Siinähän tuo sojottaa, Gibraltarin kivi. Ja minä siellä huipulla. Kieltämättä pieni kulttuurishokki oli astua rajan yli Espanjasta, kun huomasin yhtäkkiä olevani Briteissä. Aiemmin tällä matkallani juuri kukaan kohtaamistani ihmisistä ei osannut puhua englantia, nyt yhtäkkiä kaikki puhe ympärilläni oli pelkkää brittienglantia. Turistitkin olivat englantilaisia. Ympärilläni näkyi punaista puhelinkoppia, palopostia ja kaksikerroksista bussia. Kaikkialla oli niin klassista Britanniaa, että olen aivan varma olleeni keskellä jotain suurta vitsiä. Toivuttuani alkushokista aloitin matkani kohti Gibraltarin kuuluisaa kiveä. Olin tullut apinametsälle!

Tämä tyyppi käveli minua vastaan heti kun olin poistunut funikulaarista. Pelkäsin sitä aluksi hieman, tuota mummokoiran kokoista tuimailmeistä puunhalaajaa.

052.jpg

Korvanrapsuttaja-apina halusi viedä minun kamerani. Se sai kiinni kameran hihnasta, mutta minä voitin köydenvedon ja pikkukaveri melkein lensi syliini siinä mellakassa.

055.jpg

Ylpeät vanhemmat tulivat esittelemään uusinta miniapinaansa.

065.jpg

Päiväretki Gibraltarille riitti aivan loistavasti, joten jatkoin seuraavana päivänä matkaani Tarifalle, johon meni bussilla körötellen aikaa noin tunnin verran. Rakastuin tuohon pikkukaupunkiin välittömästi. Tarifa on paikka, jossa on ihmisen hyvä olla. 

083.jpg

093.jpg

113.jpg

Viivyin kaupungissa yhteensä neljä yötä, enkä olisi malttanut kyllä sieltä mihinkään lähteäkään, enää ikinä. En edes tehnyt mitään erikoista kolmeen päivään, kunhan tepsuttelin ympäriinsä ja välillä löhöilin. Sellainen ei ole ollenkaan tapaistani. Totuushan kuitenkin oli, että matkan oli jatkuttava, joten vielä ennen Tarifasta lähtöäni ostin satamasta meno-paluulipun lautalla Marokon Tangeriin, jossa vietin yhden päivän.

Minua jännitti aivan älyttömästi ajatus Marokosta, en tiedä miksi. Kieltämättä aina uudet paikat ja tilanteet jännittävät jonkin verran, mutta tällä kertaa ajatus tuntemattomasta kulttuurista kutitti vatsassa niin paljon, että huomasin miettiväni tekosyytä olla lähtemättä koko lautan kyytiin. Kyllä se ihmismieli on jännä. Tiesin, että minua harmittaisi aivan tuhottomasti jos jänistäisin, joten eipä siinä jäänyt vaihtoehtoja kuin hypätä veneen kyytiin ja katsoa miltä siellä pohjois-Afrikassa näyttää. 

Istuessani laivan kyydissä havaitsin, että joitakin hippejä ja reppuselkäisiä tyyppejä alkoi muodostaa jonoa jonnekin lautan perälle passit käsissään. Ja koska olen tunnollinen suomalainen hipinretale, tuli sellainen olo, että minäkin haluan jonottaa. Se olikin järkevä päähänpisto, sillä passit leimattiin jo siellä lautalla. 

Tangerin vanhakaupunki oli valloittava. Pyörin tuntikausia pikkukaduilla - älkää nyt kertoko äidille, mutta välillä täysin eksyksissä - ja seurailin paikallisten kaupustelijoiden toimia. Toki länsimaalainen nainen on siellä eksoottinen näky, koska he ovat tottuneet näkemään paikalliset naiset kaavuissaan ja huiveissaan. Hetken aikaa siis otti tottua siihen, että sain jatkuvasti miespuolisten ihmisten jakamattoman huomion. Onneksi oli vain parisenkymmentä astetta lämmintä, joten en tukehtunut siihen vaatemäärään jonka olin laittanut päälleni ollakseni soveliaasti pukeutunut maan tapojen mukaisesti. Tässä paikallinen rouva lapsensa kanssa:

135.jpg

Ehdin käydä vielä modernin kaupungin puolellakin, ja rannalla tuli vastaan kameleita!

144.jpg

Päivä Tangerissa oli aivan mahtava, ei harmita edes vaikka lauttaliput olivatkin aivan ryöstöhintaiset. Jo pimeän tultua palasin takaisin lautalle ja ihmettelin, miksi laiturilla juoksenteli poliiseja sekä useita poliisikoiria. Poliisit osoittelivat laiturin viereen veteen taskulampuillaan ja ajattelin ensin, että sinne on ehkä joku pudonnut. Sitten muistin lukeneeni jostakin, että koska Tangerin ja Tarifan välillä on matkaa vain 14 kilometriä, on se paljon käytetty laittoman maahanmuuton kulkureitti. Poliisit siis olivat koirineen vain varmistamassa, ettei lautan kyytiin pääse ketään ylimääräisiä. Laivamme liikahdettua laiturista vain muutamia metrejä huomasinkin, että pienen matkan päässä meressä huuteli ja heiluttelikin joku ukkeli. Ilmeisesti hälle olisi pitänyt joku köysi heittää, harmi ettei sattunut olemaan sellaista taskussa.

Katselin kannella matkatessamme kohti Tarifaa, kuinka Tangerin kaupungin valot piirsivät pimeyteen pitkän mutkikkaan juovan ja ajattelin, että näen edessäni Afrikan reunan.