Vietimmekin mukavan viimeisen illan KaunasKampinnissa suomalaisten Antin ja Sussun kanssa, jotka olivat juuri palailemassa kotiin pitkältä Euroopan reissultaan. Heiltä saimme myös paljon hyviä vinkkejä tulevaa matkaamme varten, sekä lämmikettä sormille ja varpaille. Kiitos!

Niin se sitten valkeni uusi pilvinen päivä eilenkin keräillessämme jäseniämme teltasta ulos. Päivän tavoite oli kevyet parisensataa kilometriä etenemistä. Viime vuonna käydessämme Vilnassa meiltä jäi eräs paikallinen nähtävyys, Trakain linna, kiertelemättä. Se sijaitsee Galve-järven saarella noin 30 kilometriä Vilnasta länteen. Tunnin verran sinne kesti körötellä ja väittäisin, että nähtävyys oli tuon ylimääräisen koukkauksen arvoinen. Merja laitettiin saman tien häpeäpaaluun ja minut häkitettiin:

Saimme onneksi tiirikoitua itsemme ulos, joten matka saattoi jatkua!

Hurautimme siitä sitten Puolaan. Aivan koillis-Puolassa on sellainen pieni paikkakunta kuin Kowale Oleckie, jonne meitä navigaattori ohjasti. Huomasimme päätyvämme mutaiselle kinttupolulle keskelle ei mitään ja olimme jo varmoja, ettei koko paikkaa löytyisi. Yhtäkkiä tupsahdimme kuitenkin keskelle valtavaa peltoaukeaa, ja yhden kukkulan laella näkyi mökkirivistö. Tuntui, että viimeaikaisten kylmien ja kosteiden öiden jälkeen olisi saatava mökkimajoitus, varsinkin koska seuraavan päivän ajoetappi tulisi olemaan pitkä. No maksoimme kyllä itsemme melko kipeäksi isosta mökistä, vaikka saimmekin puhuttua kolmasosan hinnasta pois ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että käteisen rahan määrä rajoittui siihen, mitä olin Suomessa Forexilta vaihtanut. Molemmat osapuolet olivat kaiketi tyytyväisiä, kun veivät minulta jokaisen slotini - me taas saimme katon päämme päälle ja oikeat lakanat joihin kietoutua. Kaikki pienimmästä isoimpaan matkalaiseen olivat hyvin väsyneitä. Tässä pikku Peto ihan raatona:

Aamu alkoi meillä tänään klo 7 paikallista aikaa. Puolassahan me elämme tunnin jäljessä Suomen ajasta. Herätys oli aikaisin, koska päivän aikana olimme suunnitelleet körötellä lähes koko maan halki. Siitä tulikin pitkä päivä, sillä tiet eivät ole aivan yhtä hyvällä hoidolla kuin Suomessa. Jonkin verran yli kuuteensataan kilometriin meni meillä noin kymmenen tuntia. Tässä mummokoira tarkkailee liikennettä:

No mummo! Älä nyt oo noin totinen!

Saavuimme Oswiecimin kylään joskus auringon laskiessa. Se sijaitsee hieman Krakovasta länteen, ja kylässä on yksi tärkeistä nähtävyyksistämme tällä reissulla, Auschwitzin keskitysleiri. Meillä on vielä pari "luksusyötä" edessä, sillä leirintäalueiden olemattomuuden vuoksi olemme varanneet Villa Green-nimisestä hostellista, tai jostain sen tapaisesta, huoneen. Jo perinteeksi tulleen nuudeli-illallisen jälkeen onkin taas mukavaa makoilla täällä oikeassa sängyssä ja katsella jotain puolaksi dupattua amerikkalaista elokuvaa. Huomenna siis Auschwitz, bujaaa!! Öitä!