Morjesta pöytään!

Tänä kesänä pääsin kerran myös asiakkaaksi festareille. Alavuden keskustaan, Osuuspankin ja Valintatalon viereiselle aukiolle oli noussut mieletön festivaalialue. Lisäksi läheiset kadut olivat täynnä pikku basaareja, joista voi ostaa rihkamaa sekä tietenkin perinteisiä festivaaliruokia. Näitä bileitä oli mainostettu nimellä Ryskööt, ja kuulemamme mukaan koko kylä olisi sinne tulossa. Olimme kämppisteni kanssa aivan liekeissä kun kuulimme näistä juhlista, joten luonnollisesti lähdimme töiden jälkeen paikan päälle tutustumaan näihin eittämättä hienoihin juhliin. Tässäpä tarina retkestämme kuvin:

Edes kuskimme ei meinannut pysyä housuissaan, kun oli niin innoissaan määränpäästämme:

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Alavuden ABC, sillä eihän mitään festarireissuja tehdä ilman taukoja; olkoonkin matkan pituus yhteensä ainoastaan kahdeksan kilometriä. ABC:ltä ostimme muun muassa kananmunia ja suklaata.

Festivaalialueella oli tällainen mahtava lava, jossa ilmeisesti aiemmin illalla oli ollut joku esiintyjä. Mehän saavuimme paikalle vasta yhdentoista aikaan illalla työesteiden vuoksi. Kuvassa myös iloisia juhlijoita.

Yritin ottaa tunnelmakuvaa olutteltalta. Tässä kuvassa baarimikko kysyy minulta: "Kuka sää oot?" Minulle tuli tuntemattomasta syystä tarve kysyä, että olenko muka ainoa ihminen jota hän ei täältä tunne. Mutta koska eihän se voinut olla mahdollista - kaupungissa kun oltiin - niin lähdin vain pelästyneenä karkuun tilanteesta.

Sain otettua salaa kuvan ilmeisestikin paikallisesta rikollisjengistä nojailemassa seinään. Ainakin melko hämäräperäisen näköistä porukkaa se oli.

Festivaalialueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee pubi nimeltä Ittellesmies. Kyseinen ravitsemusliike oli mainostanut, että heillä olisi festivaali-iltana Juntti-bileet. Olimme tästäkin aivan henkisesti palasina! Bileet joita ei voisi jättää väliin mistään hinnasta! Tässä kuvassa asuintoverini jonottavat malttamattomina baariin sisään.

Ravintolan terassilta aukeni mahtavat näkymät festivaalialueelle. Aivan fiiliksissä seurasimme kaupunkilaisten juhlintaa.

Jonotimme myös vessaan, koska se on yksi tärkeistä festivaalikokemuksista. "Mieletön fiilis olla täällä!"

Pari tuntia pällisteltyämme ympärillemme olikin aika palata kotiin Tuuriin, koska seuraavana päivänä olisi jälleen aamuvuoro. Näissä basaaritunnelmissa ja hehkulampun kajossa matka jatkui kohti loppuhuipennusta.

Meillä olisi vielä yksi pysähdyspaikka jäljellä ennen kotipihaa:

Harrin Grilli, tuo kulinaristien keidas! Kanansiivet ja mozzarellatikut tekevät pienet ihmislapset onnelliseksi. Suosittelen tätä grillikokemusta kaikille maailman ihmisille, se on ehdottomasti Alavuden ykkösturistikohde. Kyllä oli väsyneiden festarireissaajien hienoa kellahtaa mahat täynnä sängynpohjille tuhisemaan.