Moikkuli vaan!

Tuuri-seikkailua on jäljellä aikalailla tasan kuukausi. Tämä kauppakylä on kieltämättä humoristisin paikka, jossa olen koskaan aikaani viettänyt. Keskellä ei-mitään sijaitsee yksi älyttömän kokoinen kauppa ja sen ympärillä ainoastaan labyrintti, minigolf, köysiseikkailupuisto sekä kesäisin tivoli. Näiden lisäksi joka puolella näkyy vain silmänkantamattomiin peltoa ja metsää. Liikeidea on täysin ainutlaatuinen ja aivan takuulla hyvällä tavalla hullujen ihmisten kehittelemä. Jollakin sairaalla tavalla arvostan tällaista kokeilevaa yrittäjyyttä, enkä ollenkaan ihmettele miksi kylä on Suomen suosituin matkailukohde.

Henkilökohtaisesti alan kuitenkin olla jo levoton; olisin valmis jatkamaan matkaa. Tulevaisuuttani onkin suunniteltu puolestani muutaman viikon verran. Matkustamme mummokoiran kanssa kuun vaihteessa suoraan Leville tekemään ruskasesongin. Se kestänee noin kolme viikkoa ja minusta hieman tuntuu, että lokakuun alussa olen ansainnut pienen kesäloman. Missä päin maailmaa vapaa-aikansa tämä koditon tulee viettämään, sitä tiedä vielä en. Päivä kerrallaan keräilen voimia tälle kesän viimeiselle elokuun jaksolle. Onneksi on pimenevät illat ja pian saapuva, ihana syksy.