Olen vihdoin päässyt lomalle tältä - hmm - lomaltani, joten on ollut aikaa katsella kuvia joita on matkan varrella kertynyt. Jätän tänne nyt jonkinlaisen kokoelman matkastamme. Aurinko paistoi hyvin harvoin ja silloinkin se kohdisti säteensä yleensä suoraan silmiin, tai ainakin auton likaiseen tuulilasiin. Se ei kuitenkaan matkantekoa estänyt, ja olen ylpeä siitä mitä teimme. Kuvat ovat osittain aika paskoja, koska suurin osa on otettu auton kyydistä, mutta ei anneta sen häiritä.

 

Matka alkoi Virosta kohti Latviaa. Teiden varsille oli ripoteltu hauskoja piristeitä, kuten aivan valtavan kokoinen puinen tuoli ja tämä oranssi puu.

 

Matka eteni vikkelästi kohti etelää.

 

Navigaattorimme ohjasti meitä turvallisesti eteenpäin, vaikkei se aina osannutkaan nimetä teitä, joita ajelimme.

 

Siguldan kansallispuistossa Latviassa nimesimme uuden Leijonakuninkaan...

 

...ja kiikuimme puukeinussa.

 

Aavetalo Siguldan keskustassa.

 

Maailman laidalla.

 

Kuninkaallinen puutarha.

 

Ja matka jatkui Daugava-joen ylitse.

 

Pakollinen aamukahvi, tällä kertaa Liettuassa, matkalla kohti Kaunasta.

 

Kaunaksen vanhasta kaupungista.

 

Lisää Kaunaksesta.

 

Matkalla kohti Trakain linnaa Liettuassa. Ilmeisesti vettä oli satanut jo hieman pidempään...

 

Kohteena Trakain linna.

 

Reissu jatkui Puolaan vielä samana päivänä. Löysin uuden pakkomielteen kuvaamisen suhteen, tuuliturbiinit.

 

Puolassa oli myös lehmävaara.

 

Pysäyttävin nähtävyytemme, Auschwitz.

 

Kuvassa junanvaunu, jollaisissa ihmisiä tuotiin vankileireille. Pahimmillaan he joutuivat virumaan viikon verran vaunun sisällä ilman ruokaa, juomaa ja mahdollisuutta päästä vessaan, ennen kuin heidät päästettiin haistelemaan kuolemanleirin ulkoilmaa.

 

Kuvottavan museoreissun jälkeen matkamme jatkui Slovakiaan. Tatravuorien vuoksi saimme hieman esimakua siitä, minkälaisia mäkiä vuoristoissa saattaa olla.

 

Kohdatessamme nämä vuoret ensimmäistä kertaa, tajusin reissumme olevan ainutlaatuinen.

 

Vyöryvaara.

 

Hökkeli.

 

Unkaria kohti ajaessamme alkoi olla jo tasaisempaa.

 

Tässä valmistuu iltapala vielä Slovakian puolella. Maailman suolaisin pasta. Siinä on siis pelkkää spaghettia ja mausteita. Luulimme ostaneemme jonkin pasta-ateriapussin, mutta se olikin vain pelkkää maustetta, lähinnä suolaa. Hah, meidän täytyi keittää ruoka uusiksi, koska sitä ei pystynyt syömään.

 

Unkarissakin siis kävimme...

 

Sen jälkeen köröttelimme Kroatiaan, jossa vierähtikin sitten kokonainen viikko. Hassuinta on, että ylittäessämme Kroatian rajan, vuoret muuttuivat saman tien tunnistettavan valkoisiksi.

 

Seuraava ohituspaikkamme oli Slovenia...

 

Emme kuitenkaan jääneet Sloveniaan yöksi,vaan jatkoimme suoraan Itävaltaan.

 

Maisemat olivat jotain niin käsittämättömän kaunista! Tässä kuvassa olimme myös melko korkealla.

 

Alamäessä, saapumassa Hippachin kylään. Täällä yövyimme.

 

Tässä vielä aamun ensimmäinen näkymä meidän parvekkeeltamme. Idyllistä.

 

Tajusin, etten ottanut Münchenistä yhtään kuvaa. Olin kai liian järkyttynyt ajatuksesta, että matkani jatkui ilman Merjaa. Myöskään Pariisista minulla ei ole kuvia, koska olin hieman liian kiireinen siellä. Siksi tässä vielä yksi tunnelmakuva alkuillasta Barcelonassa.