Tämä päivä alkoi tehokkaasti vaatteiden pesulla, tyylinä tietenkin perinteinen nyrkkipyykki. Vaatteiden ripustelu tuntui oikein mukavalta Hippachin rauhallisessa maalaismaisemassa. Keräilimme hitaasti itsemme hereille ja kun olimme valmiit, vedimme reput selkään ja lähdimme ulos. Lenkkeilimme nelisen tuntia epätodellisissa postikorttimaisemissa. Jotenkin olen rakastunut tähän Itävaltaan, en tiedä olenko hienompaa paikkaa eläissäni nähnyt. Valitettavasti koiran kanssa liikkuessa valokuvista tuli liian usein heilahtaneita tai sitten ne olivat muuten vain jotenkin kierossa. Tai sitten minulla oli jatkuvasti pää kierossa, en tiedä. Tässä kuitenkin pari kuvaa Hippachista.

Syksy ja ruska, parasta mitä tiedän.

 Mummokoira olisi halunnut mennä jokeen uimaan, mutta virtaus oli mielestäni liian voimakas.

 

         Söpö museohökkeli.

 

Kaupoissa myytiin erikseen tavallista maitoa, sekä tuhannen metrin korkeudessa eläneiden lehmien maitoa. Hintaero oli niin suuri, ettemme testanneet olisiko maussa ollut eroa.

 

         Joen vesi oli kristallinkirkasta.

 

         Näitä kirkkoja oli joka puolella. Tämä oli melkein meidän asumuksen vierellä.

Suosittelen kaikille lämpimästi pientä lomamatkaa Itävaltaan, varsinkin Alppien alueelle. Me jatkamme huomenna Saksaan ja katsotaan sitten päivä kerrallaan mitä tuleman pitää.

Minulta on pyydetty konkreettisia kokemuksia koiran kanssa matkustamisesta ja lupaan sellaisen kirjoitella joku päivä, kun pääsen Barcelonaan saakka. Nyt en kuitenkaan jaksa enempää höpötellä. Kauniita unia kaikille.