No niin no niin, lähtö on lähellä! Täytyy sanoa, että minulla ei ole vuosiin ollut näin tiukkaa aikataulua, kuin nyt työttömänä. Noin pyöristettynä, miljoona asiaa on odottanut tekijäänsä ja nyt ne kaikki alkaa olla hoidettu. Huomenna päivällä vielä täytyy sykkiä pitkin kylää ja sitten voi ottaa rennommin. Maanantaiaamuna yhdeksän maissa olisi tarkoitus hurauttaa Eckerölinen lautalla toiselle puolen vesistöä, ja saapa nähdä sitten mitä tapahtuu! Sanoisin, että matkakuume alkoi nyt!

Vaikuttaa siltä, että stressi alkaa purkaantua, sillä olen yskinyt koko päivän. Koska tämä reissu on vastustanut alusta saakka kaikin mahdollisin keinoin, onhan se selvä, että saan vielä jonkin sortin kuolemantaudin läksiäislahjaksi. Ihan sama, ei paljoa pöyhi! 

Tänään olemme vihdoin saaneet muutettua ja suoritettua loppusiivouksen. Se tuntuu oudolta, lopulliselta. Oma matkani on siis tavallaan jo alkanut, kun mummokoiran kanssa valtasimme ystävän luota tällaisen sadan neliön kellarikerroksen omaan käyttöömme. Meillä on täällä kummallekin omat makuuhuoneet, takkahuone sekä saunaosasto kylpyammeella. Ai niin ja Applen kannettava tietokone. Ei siis hullumpi paikka elää hipin elämää. 

Mummokoirakin sai oman rinkan ja on siitä tavattoman ylpeä. Minä taas olen ylpeä koirastani, joka otti muuttotouhut uskomattoman rauhallisesti ja kuorsaa nyt kohtuullisen tyytyväisenä valtaamallaan nojatuolilla. Jotenkin itsestänikin näin saunomisen päälle tuntuu, että kaikki on hyvin. Kyllä kai se elämä meidät eteenpäin kantaa, onhan meillä lyömätön tiimi: "Maailman masentunein koira", drama queen Lera sekä tyttö, jolla on rekkamiehen huumorintaju ja jättimäinen ego.